Pakkasta

Nyt on ollut pakkaspäiviä ja lunta näyttää riittävän vaan jatkuvalla syötöllä. Pulkkamäki on kutsunut päivittäin ja kaupassakin käydään pulkalla.

Viikonloppu meni taas hujauksessa. Perjantaina tein pikaisen piirakan, kun äitini tuli visiitille illansuussa. Piirakan pohja on valmispohja kaupan pakastealtaasta, kätevää, kun pitää saada piirakka tehtyä mahdolisimman nopeasti. Piirakkapohjan ohjeessa sanotaan, että pohjaa pitäisi esipaistaa uunissa ensin 10 minuuttia, mutta en ole kyllä koskaan näin toiminut ja hyvä piirakka on tullut :).

Pohja siis painellaan vuokaan ja täytteeksi pilkoin parsakaalia, paprikaa ja herkkusieniä. Päälle reippaasti mustapippurirouhetta (laita vähän, jos et tykkää mausteisesta) ja hieman suolaa. Erikseen sekoitin kulhossa 2,5 dl kermaa ja pussillisen emmentaljuustoraastetta. Tämä seos sitten kaadetaan vihannesten päälle ja piirakka paistetaan valmispohjapakkauksen ohjeen mukaan. Arlan luomukerma on muuten juuri sopivasti kooltaan sen 2,5 dl, mikä on minusta hyvä kermamäärä tähän piirakkaan. Niin ja täytteeksihän piirakkaan käy mitkä tahansa kasvikset ja vaikka kinkkusuikaleetkin.

Pakkasella olen pitänyt tytöllä haalarin alla villahousujen lisäksi tätä paksua äitini neulomaa villatakkia. On todella lämmin ja ihan marjapuuronvärinen :)

Tästä tuli nyt tällainen tosi lyhyt postaus. Seuraavan kerran kirjoittelenkin teille Maltan lämmöstä! Lähto on torstaina ja siellä viihdytäänkin sitten varmaan pari kuukautta putkeen. Tulkaa siis lukemaan Maltan kuulumisia :)

Laura

Ulkoilua, leivontaa ja sen sellaista

Joka päivä ollaan käyty pulkkamäessä, kun lunta on riittänyt vähän liiankin kanssa. Meinasi toissapäivänä olla hieman hankaluuksia jopa laskea sillä pulkalla, kun mäki oli aivan täynnä sellaista puuterilunta ja pulkka vaan tyssähteli alastulomatkalla :D. Pari kertaa jopa vedin pulkkaa ja juoksin mäen alas, että sai tytö edes vähän vauhtia laskuunsa. Tänään olikin sitten miltei -10 pakkasta, meinasi poskia alkaa jo turhan kovaa nipistelemään mäessä, mutta kaunista on, sitä on turha kieltää.

Heti tuli pakkasessa tarpoessa mieleen, että kyllä nyt maistuisi tuore pulla ja kahvi. Tyttö kun kävi päiväunille niin enkös sitten alkanut leivontahommiin. Tämä leivontaessuni on vuosia sitten ostettu Helsingistä Kiseleffin basaarista ja sen on suunnitellut taiteilija Rosina Wachtmeister. Essu roikkuu keittiön seinällä aina, kun en sitä käytä, tavallaan se on siinä taideteoksena :). Tyttö kävelee sen ohi miltei päivittäin ja osoittaa sitä huudahtaen "MAU"! Suloista.

Väsäsin voisilmäpullia ja pieniä vaniljapuusteja. Puustit laitoin pieniin muffinsivuokiin (siis ei niihin aivan pienimpiin, oliskohan nuo keskikokoisia?). Takina on ihan perus pullataikina, yleensä laitan vähän reilummin voita ja jätän taikinan pehmeämmäksi, eli vähemmän jauhoja. Punainen maito antaa myös makua. Olen sitä mieltä, että kun leivotaan, leivotaan kunnolla. Pitää olla reilusti oikeaa voita ja sokeria :D.

Tämä kerrassaan mainio leivonta-alusta on peräisin mieheni serkun entisestä asunnosta, johon tehtiin keittiöremontti muutama vuosi sitten. Anoppi pelasti 60-luvun keittiöstä tämän kaapistoon kuuluneen alustan ja sittemmin se on kulkeutunut meille minun käyttööni. On kyllä hyvä.

Tässä tuotokset valmiina nautittavaksi. Näitä vein tänään mummollenikin ja pakkaseen meni monta pussillista. Mikäs sen mukavampaa, kun keittää iltapäiväkaffet ja ottaa pakkasesta pulla mikroon sulamaan, nami nam. Rantakuntoa voinee sitten murehtia, kun kevät on pidemmällä..? Heh!

Nämä vaniljapuustit tein niin, että kaulitsin taikinan ohueksi suorakaiteeksi, levitin pinnalle runsaasti pehmeää voita (voita voi mikrottaa, että siitä tulee ihan löllöä) sekä vanilliinisokeria ja tavallista kidesokeria. Sitten vaan rullalle ja rullasta veitsellä pieniä paloja irti. Palat käänsin ylös päin, siis niin, että se kierre osoitti ylös. Sitten nipistin reunasauman kiinni ja painoin sivuilta rullaa lyttyyn, rullan keskiosa pursuaa silloin vähän ylös päin. Voitelin kanamunalla. Avot!

Ulkoilkaahan nyt raikkaassa talvi säässä ja leipokaa pullaa.

Laura

Loppiaisen viettoa

Tässä loppiaisloru kirjasta Vuosisatu (Elsa Beskow). Kirjan sain vanhemmiltani ja sisaruksiltani 7-v lahjaksi :)

Loppiainen

Kuin tiernapojat Oulua
kiertelemään lähti,
tai viisaat miehen Itämaan,
yöpaitasillaan kuljetaan.
Me muistelemme Joulua,
se syttyi, Joulun tähti,
se syttyi meidän ikkunaan
ja päälle maan.


Ja luntakin saatiin toissa päivänä, pakko oli ottaa kuvia todistusaineistoksi ja pitihän sitä lumiukkokin tehdä, eka tänä talvena :)

 

Olemme siskoni ja äitini kanssa tehneet iltaisin kullekin omaa aarrekarttaa. Aarrekarttaan voi laittaa kuvia ja kirjoittaa toiveita siitä, mitä toivoisi kohdalleen tapahtuvan tulevaisuudessa. Itse toivon mm. onnea, terveyttä, matkustelua ja menestystä. Aarrekartan ei tarvitse olla mikään uskonasia eikä sitä tarvitse ajatella joko niin, että uskooko asiaan vai ei. Jokainen voi tehdä aarrekartan ja se voisi olla kaikille ihan hyödyllinen projekti. Joillekin kartta voi olla väline siihen, johon pyrkii elämässä, toisille se voi olla kuin muistitaulu siitä, mitä ne unelmat olivatkaan ja mikä elämässä on olennaista. Usein sitä antaa ihan väärien asioiden hallita elämää. Pitäisi muistaa ne asiat, joilla on oikeasta merkitystä, kuten perhe ja rakkaus. Karttaa on mukava päivittäin vilkuilla, pysyy hyvin muistissa se, mihin sisimmässään haluaa pyrkiä.

Rauhallista Loppiaista, pikaisiin kuulumisiin!

Laura

Kuulumisia

Uusi vuosi tosiaan vietettiin Hangossa miehen veljen ja hänen avovaimonsa luona. Suuret kiitokset ihanasta viikonlopusta! Syötiin ja vietettiin aikaa yhdessä, ulkoiltiin ja syötiin vähän lisää :D. Uuden vuoden aattona satoi lunta ja maa tuli aivan valkoiseksi, se oli kyllä upea juttu. Harmi vaan, että Joulu oli niin musta.

Tässä kuva tekemästäni uuden vuoden kakusta, sama vanha valkosuklaakakkuhan se siinä. Samalla ohjeella tehty, kun aina ennenkin. Ohje löytyy muuten täältä, jos sitä joku sattuu tarvitsemaan. Koristelin tomusokerilla, paperista leikkasin nuo lehtikuviot, jotka sitten poistin sokerin ripottelun jälkeen :). Jälleen oli suussa sulavaa, tämä kakku ei petä koskaan.

Unohdin aikaisemmin laittaa tänne kuvan tytön saamasta joululahjasta, joka on sekä tarinallaan että söpöydellään ihastuttava. Eli tyttö sai mummiltaan, minun äidiltäni, lahjaksi nämä hänen neulomat tumput. Mummi oli löytänyt nämä keskeneräisinä jostain kätköistään ja teki ne tytölle valmiiksi. Mummi oli aikoinaan aloittanut tekemään näitä minulle, kun olin jotain 4-vuotias. Suloista!

Olen täällä tänään pakkaillut Joulua pois. Aika jo siirtyä arkirutiineihin, tavallaan haikeaa. Mutta nyt voi sitten alkaa odottamaan kevättä ja meillähän se Maltalle paluu lähenee koko ajan. Ihanaa, kun ulkona on nyt lunta, ihan erilaista lapsen kanssa puuhailla siellä, kun mutaisessa ja märässä pihapiirissä. Tässä muuten kuva yhdestä kauneimmasta joulukoristeestani, tämän voisi toki jättää esille koko talveksikin.

Ai niin, tässä vielä kaikille juuston ystäville vinkkinä yksi mauskas juusto kokeiltavaksi. La Tur -juusto on italialainen ja se on tehty vuohen, lampaan ja lehmän maidosta. Kuva on lainattu reluctant gourmet'n sivuilta, ja tuotetta myy ainakin Helsingin kauppahallin juustokauppa Tuula Paalanen. Varmaan muutkin juustokaupat tätä myyvät, mutta varma olen vain tuosta Helsingin tilanteesta (vaikka itse emme siellä asukaan).

Jos löydän juustoa muualta, kerron kyllä. Pitänee käydä vaikka Lahden kauppahallistakin tsekkaamassa. Eipä tässä tämän kummempia, hyviä vointeja kaikille ja ottakaa kaikki irti tästä alkaneesta uudesta vuodesta!

Laura