Ulkoilua, leivontaa ja sen sellaista

Joka päivä ollaan käyty pulkkamäessä, kun lunta on riittänyt vähän liiankin kanssa. Meinasi toissapäivänä olla hieman hankaluuksia jopa laskea sillä pulkalla, kun mäki oli aivan täynnä sellaista puuterilunta ja pulkka vaan tyssähteli alastulomatkalla :D. Pari kertaa jopa vedin pulkkaa ja juoksin mäen alas, että sai tytö edes vähän vauhtia laskuunsa. Tänään olikin sitten miltei -10 pakkasta, meinasi poskia alkaa jo turhan kovaa nipistelemään mäessä, mutta kaunista on, sitä on turha kieltää.

Heti tuli pakkasessa tarpoessa mieleen, että kyllä nyt maistuisi tuore pulla ja kahvi. Tyttö kun kävi päiväunille niin enkös sitten alkanut leivontahommiin. Tämä leivontaessuni on vuosia sitten ostettu Helsingistä Kiseleffin basaarista ja sen on suunnitellut taiteilija Rosina Wachtmeister. Essu roikkuu keittiön seinällä aina, kun en sitä käytä, tavallaan se on siinä taideteoksena :). Tyttö kävelee sen ohi miltei päivittäin ja osoittaa sitä huudahtaen "MAU"! Suloista.

Väsäsin voisilmäpullia ja pieniä vaniljapuusteja. Puustit laitoin pieniin muffinsivuokiin (siis ei niihin aivan pienimpiin, oliskohan nuo keskikokoisia?). Takina on ihan perus pullataikina, yleensä laitan vähän reilummin voita ja jätän taikinan pehmeämmäksi, eli vähemmän jauhoja. Punainen maito antaa myös makua. Olen sitä mieltä, että kun leivotaan, leivotaan kunnolla. Pitää olla reilusti oikeaa voita ja sokeria :D.

Tämä kerrassaan mainio leivonta-alusta on peräisin mieheni serkun entisestä asunnosta, johon tehtiin keittiöremontti muutama vuosi sitten. Anoppi pelasti 60-luvun keittiöstä tämän kaapistoon kuuluneen alustan ja sittemmin se on kulkeutunut meille minun käyttööni. On kyllä hyvä.

Tässä tuotokset valmiina nautittavaksi. Näitä vein tänään mummollenikin ja pakkaseen meni monta pussillista. Mikäs sen mukavampaa, kun keittää iltapäiväkaffet ja ottaa pakkasesta pulla mikroon sulamaan, nami nam. Rantakuntoa voinee sitten murehtia, kun kevät on pidemmällä..? Heh!

Nämä vaniljapuustit tein niin, että kaulitsin taikinan ohueksi suorakaiteeksi, levitin pinnalle runsaasti pehmeää voita (voita voi mikrottaa, että siitä tulee ihan löllöä) sekä vanilliinisokeria ja tavallista kidesokeria. Sitten vaan rullalle ja rullasta veitsellä pieniä paloja irti. Palat käänsin ylös päin, siis niin, että se kierre osoitti ylös. Sitten nipistin reunasauman kiinni ja painoin sivuilta rullaa lyttyyn, rullan keskiosa pursuaa silloin vähän ylös päin. Voitelin kanamunalla. Avot!

Ulkoilkaahan nyt raikkaassa talvi säässä ja leipokaa pullaa.

Laura